Sphere and floating in Las Vegas

Kotoota käskettiin sanoa, että ette saa.

Ensimmäinen päivä Las Vegasissa alkoi kamerahuolien selvittämisellä. Löysimme onneksi kameraliikkeen, joka hoiti paikan päällä kennojen puhdistamista. Jätimme kameran pariksi tunniksi huoltoon ja kävimme sillä välin suorittamassa jo perinteeksi muuttuneen fastfood-aamiaisen tällä kertaa Carl's jr::lla. Kokonaisen kuukauden ajan roskaruuan syöminen oli alkanut mietityttää ja päätimme käydä CVS/pharmacyssa hoitamassa itsellemme multivitamiinitabletteja. CVS/pharmacy on tavallaan paikallinen Alepa, ja josta saa myös viinaa, viiniä ja lääkkeitä. Sami osti vitamiinit ja minä itselleni ibuprofeenia edelleen jatkuvaan paskaan olooni. Päästyämme autoon, nappasin käteen nappipurkin ja ihmettelin kipulääkkeiden kokoa ja hajua. Eipä siinä vaiheessa paljon kiinnostanut tuollaiset asiat, sillä tärisin ehkä jonkinlaisesta kuumeesta ja heikosta olosta johtuen. Lääkkeet eivät kuitenkaan auttaneet, joten siirryin Budweiseriin. Aikaa kameran noutoon oli vielä reilusti, joten näpytimme navigaattoriin lähimmän T-mobilen liikkeen osoitteen ja valuimme sinne, sillä San Franciscossa T-mobilen liikkeessä meille myyty rajoittamattomalla web-liikenteellä varustettu puhelinliittymä oli alkanut tahmata jo aamulla Spotifyn ja perusnetin käytön yhteydessä. Meille selvisi, että rajoittamaton tarkoittaa "rajoittamatonta". San Franciscon homopetteri ei selkeästi ollut osannut hommiaan, joten nyt sopimustamme muutettiin enemmän täysin rajoittamattomaan suuntaan, kuitenkin sillä ehdolla, että kahden gigan liikenteen jälkeen nopeus putoaa taas. Ihme paskaa ja rahan menoa! Tähän on kuitenkin tyytyminen, sillä emme jaksa käyttää enää aikaa kunnollisen netin hommaamiseen. Lopulta kamerakin saatiin huollosta hintaan 54 dollaria.

Stratospheren torni

Mietimme päiväohjelman ja sovimme ettei tänään stressata liikaa ehtimisestä ja suorittamisesta. Ajelimme Chargerilla Stripin eli Las Vegas Boulevardin edes takas ja kävimme kääntymässä downtownissa, josta meille oli vinkannut Losissa T.G.I. Friday'sin kiva ja varsin puhelias tarjoilijatyttö. Päätimme jättää autoilut tältä päivältä tähän, joten käynti muovipussien kanssa hotellikerroksemme jääkoneella oli ajankohtaista. Budit jäihin ja ei kun odottamaan... Hotellimme tornin huipulta 250 metrin korkeudelta on melko hyvät näkymät. Kävimme napsimassa sieltä muutamat valokuvat ja ihmettelemässä maisemia. Huipulla tulee ja läskihammasta alkoi kolottaa. Löysimme hotellin ravintolakerroksesta legendaarisen Krispy Kreme -donitsimestan. Tusina erilaisia donitseja pykälään kahvien kera, ja kyllähän ne maistuivat!! Tässä vaiheessa lienee syytä mainita edelleen paskan fyysisen olon olemassa olo ja sen lääkitsemisen tarve. Otin jälleen särkylääkepurkin käteeni, mutta ihmettelin kuinka sen korkki näytti erilaiselta ja miksi sinetti oli vielä ehjä... Mahtaisikohan syynä ollut se, että olin päivällä ottanut kolme multivitamiinitablettia särkylääkkeiden sijaan. Selkeästi seura eli ympäristö tekee tyhmemmäksi kuin mitä olen normaalisti. Saimme tästä kyllä ihan kelpo naurut. 600 mg ibuprofeenia alkoi auttaa tällä kertaa nopeasti.

Mr Highroller Stratospheren huipulla stripin suuntaan

Auringon laskettua Nevadan autiomaiden taa vedimme kauluspaidat yllemme ja suuntasimme vinkkien perusteella downtowniin. Taksikuskikin selitti meille kuinka stripillä on todella kallista pelata. Minimipanokset siellä pyörivät parissa kympissä, kun taas downtownissa eli vanhalla puolella minimit ovat viisi dollaria. Taksi pudotti meidät Fremont Streetin kupeeseen ja siirryimme kyseisen kadun katetun osuuden alle -> http://en.wikipedia.org/wiki/Fremont_Street_Experience Jotenkin molemmilla tuli olo kuin olisi ollut aivan käsittämättömän isolla ruotsinlaivalla. Casinoita riitti lähes silmänkantamattomiin. Vuonna 1941 avatussa El Cortezissa fiilis oli kuin 70-80-lukujen Vegas-leffoissa. Myös asiakkaat näyttivät yhtä kuluneilta ja ikääntyneiltä kuin itse paikka. Slot machinet veivät massimme, mutta pääsimme sentään kokemaan huvittavan quarterit muovikupissa -kokemuksen. Fremont Streetin casinot eivät juuri eronneet toisistaan, mutta Golden Gate Casinolla oli kevyesti parhaimman näköiset black jack -jakajat! Kai sitä nyt viihtyy vaikka häviää, jos silmien korkeudella heiluu pari puolipaljasta D-kuppia ja jakajien vaatetus nyt oli muutenkin minimalistista! Hämmentävää oli myös jakajien rento meininki silloinkin kun talo häviää. Party for everyone! Tokihan sitä pelaajat pelaavat lopulta enemmän, jos jakajakin on kiva ja mukana pelaajien hyvässä meiningissä. Tästä taas vastakohtana oman hotellimme vietnamilaiset jakajat. "Hurry up!" *tap tap tap* pöydän pintaan eikä hymyn hymyä. Oliko syynä downtownin jakajien rento meininki vai mikä, mutta tässä vaiheessa yötä Sami oli plussalla jo muutaman satasen!

Downtown

Golden Gate Casinon bissenlaskijat

El Cortez

Fremont Street katoksen alta

Mennessämme downtowniin taksi maksoi reilun kympin. Lähtiessä taksia ei meinannut saada, sillä takseilla on täällä selkeästi omat alueet, mistä saa ottaa kyytiin mihinkin suuntaan meneviä kyytiläisiä. Mene ja tiedä, mutta meiltä tämä meni vähän ohi. Lopulta löysimme taksin, joka olisi heittänyt meidät kotiin, mutta hinta olikin pompannut jo kahteenkymppiin! Matkaa hotellille oli vain pari mailia ja epäamerikkalaiseen tapaan päätimme kävellä. Päätös osoittautui hieman kuumottavaksi, sillä olihan T.G.I. Friday'sin tarjoilijakin tokaissut, että hotellimme ja downtownin väli on ehkä hieman epäilyttävää seutua. Kyllähän sieltä muutama kaveri tulikin vastaan, mutta vältyimme väkivallalta tällä kertaa. God bless America! Sänky kutsui minua, mutta Sami kävi vielä pelaamassa edellisen illan tapaan oman hotellin casinolla tunnin verran.

--

Toinen päivä käynnistyi väsyneissä merkeissä ja nukuimme pitkään. Stressiä ei päätetty tänäänkään ottaa mistään. Ensimmäiseksi vedimme shortsit jalkaan ja liikahdimme poolille ottamaan aurikoa ja kellumaan altaaseen. Aurinkolasit olisivat ehkä tulleet tarpeeseen vaalean betonin ja kuumien tyttöjen ympäröiminä. Valitettavasti ilmeisesti pohjoisen poikien luonnottomanvalkoiset keskivartalosta ehkä hieman pyöreät, mutta muuten niin kiinteät vartalot eivät herättäneet vastakkaisessa sukupuolessa minkäänlaista vastahäikäisyreaktiota - terveisiä kotiin ;) Todellisuudessa meitä molempia kuumotti auringossa palaminen emmekä täten hölmöilleet turhan kauaa polttavan pallon alla.

Suihkun ja hotellin ylihinnoitellun diner-tyyppisen ravintolaruokailun jälkeen poistuimme residenssistämme. Eilisestä poiketen suunta oli stripille eli vastakkaiseen suuntaan kuin downtown. Kävelimme koko matkan hotelliltamme (eli stripin pohjoispäästä) etelään käyden vähän väliä erinäisillä casinoilla bisseillä. Todetaksemme eilisen taksikuskin olleen väärässä, löysimme kyllä stripiltäkin viiden dollarin minimipanoksilla varustettuja pöytiä. Iltapäivän aurinko laski melko nopeasti ja stripin loisto pääsi valloilleen. Eritoten Bellagion edessä kai vartin välein suoritettava vesi- ja valoshow musiikin kera oli aika hieno. MGM Grand, Caesar's Palace ja Bellagio olivat prameimmat mestat, mutta Excalibur oli kyllä ehdottomasti överein. Joimme siellä parit bisset ja tequilat baarissa, jossa kohtasivat Sokos Hotel Vantaa, Zetor, ruotsinlaiva ja ripaus Lady Moonia - how good is that!?

Aldo ja Bellagio

Sam ja Eifel-torni

Bellagion vesishow

Excalibur

New York? Not yet!

Vapauden Sampo

Yleisvammaisena minun piti käydä vielä apteekissa hakemassa kortisonivoidetta muutama päivä sitten alkaneeseen mystiseen vesikelloallergiakämmeneeni, joka oli aamulla pahemmassa kunnossa kuin eilen. Kuvitelkaa näppylähanskojen pinta kutiavana suoraan kämmenen pinnassa. Mikäli tilanne on huomenna pahempi kuin tänään, on edessä sairaalareissu. Tässä vaiheessa lienee syytä muistuttaa kaikkia matkavakuutuksen tärkeydestä! Meillä on vakuutukset kunnossa, joten kustannuksia ei ainakaan tarvitse jännittää. Apteekkireissun jälkeen kello alkoi näyttää jo puolta yötä ja useiden mailien kävelyt tuntuivat molempien jaloissa. Otimme stripin suuntaisesti kulkevan monorailin takaisin hotellin suuntaan hintaan viisi dollaria per nassu. Taksi olisi tullut maksamaan ainakin tuplat ja olisi varmasti ollut hitaampi. Hotellille päästyämme haimme taas jäitä jääkoneesta, ja autostamme kasan vesipulloja aamun janoa varten. Molemmilla on ollut kevyt nestevajaus koko päivän eli kylmät vesimassat tulevat huomenna enemmän kuin tarpeeseen.