Ajatus jenkkilän roadtripistä on ollut mielessäni jo vuodesta 2003, mutta huonon rahatilanteen vuoksi moisesta reissusta ei ole uskaltanut juuri edes haaveilla. Onneksi ajat muuttuvat ja vuoden 2010 keväällä, ehkä muutamien oluiden humalahöyryjen saattelemana, tuli Samin kanssa puheeksi yhteinen autoreissu halki USA:n. Aluksi ajatus oli yleistä "olisi kiva jos" -höpöttelyä, mutta pienen mietinnän jälkeen tulimme lopputulokseen, että nyt tai ei koskaan!!! Itse olin saanut jo koulun päätökseen ja Samikin oli valmistumassa toukokuussa, joten rahan säästäminen reissua varten oli käytännössä mahdollista. Teimme jonkinlaisen budjettisuunnitelman ja päätimme toteuttaa pienimuotoisen unelmamme seuraavana kesänä.
Nyt kun ajattelee, on vuosi vierähtänyt ohimennen. Matka tuntui kuitenkin kaukaiselta ja epätodelliselta hyvinkin pitkään. Reissuun on jäljellä enää kuusi aamua (10.7.2011)!! Se on aika vähän, kun alkutilanne oli reilut 400. Jo pitkän aikaa joka ilta seuraavan päivän pienempi TJ-luku mielessä olen painanut pääni tyytyväisenä tyynyyn ja niin teen tänäänkin - Kohta sitä mennään!
//Aldo
Suunnittelu ennen kaikkea sanoi insinööri
Reissulle mukaan otettavat asiat ja niiden hinnat listattiin intin tarvikevaraston varastokirjan tyylisesti Google Docsiin Excel-taulukkoon, jotta voitiin varmistua kaiken tarpeellisen (ja tarpeettoman) mukana olosta. Sami teki samaan tyyliin hienon taulukon ajoreitin mukaisista kaupungeista, niissä vietettävien päivien määristä sekä kaupunkien välisistä etäisyyksistä ja ajoajoista. (Klikkaa kuvaa!) Ajoreitti määräytyi jostain jo unohtuneesta syystä lännestä itään. Koska 29 päivää on kuitenkin loppujen lopuksi aika lyhyt aika koko mantereen halkaisuun, oli pakko tehdä jokseenkin tarkat suunnitelmat montako päivää ja yötä missäkin kaupungissa vietetään. Ajamaanhan tässä ollaan lähdössä, joten reitin varrelle riittää myös muutama yli 1000 kilometrin yhtäsoittoinen pyrähdys.
//Aldo
Nascar - Pennsylvania 500
Kerran kun USA:han mennään, ehdotin Samille myös Nascar-viikonlopun näkemistä. Sattumalta sopiva kilpailu osui sopivalle sijainnille kartalla reittimme ja aikataulujemme suhteen, joten päätimme ostaa liput Nascar Sprint Cup Series Pennsylvania 500 -osakilpailuun. Valitettavasti tiukan aikataulumme takia näemme vain itse kilpailun, sillä harjoittelut, aika-ajot ja itse kilpailu ajetaan eri päivinä - toisin kuin Camping World Truck Seriesissä! Odotukset kilpailusta ja jenkkiöveröinnistä sen suhteen ovat korkealla! Toivottavasti Kimi sattuisi pääsemään tähän Nascarin kuninkuusluokan kilpailuun mukaan. Se kruunaisi kyllä koko lystin!
//Aldo
100 päivää -"bileet"
Sata päivää on melkoisen maaginen rajapyykki asiassa kuin asiassa, joten päätimme pitää Hakaniemi-USA-Paloheinä-seuran kesken 100 päivää -"bileet". Osallistujia oli hurjat viisi!! Private party tai jotain sinne päin...! Minä väsäsin jenkkityyliset burgerit ja Sami toi tullessaan Budweiserit. Illan multihuipentuma oli läheisen kapakin tarjoama Vegas-tyylinen Hold'em-pokerointi.
//Sam & Aldo
Laskuri lähtöpäivään
Kevättalven kylminä aamuina sain harrastaa useampiakin kertoja päässälaskua TJ-luvun kanssa. Kyllähän insinööri laskea osaa, mutta sehän ei riittänyt meille vaan Sami väsäsi hienon TJ-laskurin noin 120 aamun tienoilla. Täten minunkaan ei tarvinnut enää sekoilla lukujen kanssa vaan pystyin keskittymään olennaiseen...
Ajoluvat ja ESTA
Koska Jenkkilä on komposti, jouduimme hankkimaan autonvuokrausfirmaa (www.dollar.com) varten kansainväliset ajokortit Autoliitosta. Tietenkään USA:ssa ei kelpaa kolmen vuoden kortti vaan vain yhden vuoden: tämä hintaan 28 euroa. Ja syystä, että tahdoimme todistaa muun muassa ettemme ole olleet missään tekemisissä toisen maailmansodan aikana natsi-Saksan toiminnassa, saimme maksaa 14 dollaria ESTA:sta (Electronic System for Travel Authorization). Ilman ESTAa matkaavalla ei ole asiaa USA:n maaperälle.
//Aldo
Uudehko vuokra-auto vai ostettu vanha rotisko
Auton ostamisen tai vuokraamisen kanssa painittiin jos jonkin monta kertaa. Loppujen lopuksi päädyimme vuokraamaan auton, koska kummallakaan meistä ei ole varsinaisesti mitään osaamista tai tietoa autojen suhteen, ja kunnollisen eli toimintavarman auton ostaminen olisi tullut liian kalliiksi. Vuokra-autoksi on varattu Dodge Charger (tai vastaava). Toivomme tietenkin saavamme allemme Chargerin, koska kyllähän sen pitää jenkkirauta olla - Turha siis yrittää tarjota mitään Nissania! Auton vuokravaraus lyötiin lukkoon tammikuun alussa, koska halusimme säästyä turhan kalliilta vuokrahinnoilta. Eli mitä aiemmin varaat, sitä edullisempi on vuokrahinta. Auto tulee maksamaan vajaat 300 dollaria per viikko + 1200 dollaria siitä, että ajamme auton San Franciscosta New Yorkiin ja jätämme sen sinne. Lisäksi otamme dollar.com:in tarjoaman parhaan autovakuutuksen, josta hintaa kertyy lisää vielä noin 1150 dollaria. Koko lysti siis reilulla 4000 dollarilla verot mukaan lukien. Halpaa kuin saippua verrattuna suomalaisiin autonvuokraushintoihin!
Suunnittelu ennen kaikkea sanoi insinööri
Reissulle mukaan otettavat asiat ja niiden hinnat listattiin intin tarvikevaraston varastokirjan tyylisesti Google Docsiin Excel-taulukkoon, jotta voitiin varmistua kaiken tarpeellisen (ja tarpeettoman) mukana olosta. Sami teki samaan tyyliin hienon taulukon ajoreitin mukaisista kaupungeista, niissä vietettävien päivien määristä sekä kaupunkien välisistä etäisyyksistä ja ajoajoista. (Klikkaa kuvaa!) Ajoreitti määräytyi jostain jo unohtuneesta syystä lännestä itään. Koska 29 päivää on kuitenkin loppujen lopuksi aika lyhyt aika koko mantereen halkaisuun, oli pakko tehdä jokseenkin tarkat suunnitelmat montako päivää ja yötä missäkin kaupungissa vietetään. Ajamaanhan tässä ollaan lähdössä, joten reitin varrelle riittää myös muutama yli 1000 kilometrin yhtäsoittoinen pyrähdys.//Aldo
Nascar - Pennsylvania 500
Kerran kun USA:han mennään, ehdotin Samille myös Nascar-viikonlopun näkemistä. Sattumalta sopiva kilpailu osui sopivalle sijainnille kartalla reittimme ja aikataulujemme suhteen, joten päätimme ostaa liput Nascar Sprint Cup Series Pennsylvania 500 -osakilpailuun. Valitettavasti tiukan aikataulumme takia näemme vain itse kilpailun, sillä harjoittelut, aika-ajot ja itse kilpailu ajetaan eri päivinä - toisin kuin Camping World Truck Seriesissä! Odotukset kilpailusta ja jenkkiöveröinnistä sen suhteen ovat korkealla! Toivottavasti Kimi sattuisi pääsemään tähän Nascarin kuninkuusluokan kilpailuun mukaan. Se kruunaisi kyllä koko lystin!
//Aldo
100 päivää -"bileet"
Sata päivää on melkoisen maaginen rajapyykki asiassa kuin asiassa, joten päätimme pitää Hakaniemi-USA-Paloheinä-seuran kesken 100 päivää -"bileet". Osallistujia oli hurjat viisi!! Private party tai jotain sinne päin...! Minä väsäsin jenkkityyliset burgerit ja Sami toi tullessaan Budweiserit. Illan multihuipentuma oli läheisen kapakin tarjoama Vegas-tyylinen Hold'em-pokerointi.
//Sam & Aldo
Laskuri lähtöpäivään
Kevättalven kylminä aamuina sain harrastaa useampiakin kertoja päässälaskua TJ-luvun kanssa. Kyllähän insinööri laskea osaa, mutta sehän ei riittänyt meille vaan Sami väsäsi hienon TJ-laskurin noin 120 aamun tienoilla. Täten minunkaan ei tarvinnut enää sekoilla lukujen kanssa vaan pystyin keskittymään olennaiseen...
//Aldo
Koska Jenkkilä on komposti, jouduimme hankkimaan autonvuokrausfirmaa (www.dollar.com) varten kansainväliset ajokortit Autoliitosta. Tietenkään USA:ssa ei kelpaa kolmen vuoden kortti vaan vain yhden vuoden: tämä hintaan 28 euroa. Ja syystä, että tahdoimme todistaa muun muassa ettemme ole olleet missään tekemisissä toisen maailmansodan aikana natsi-Saksan toiminnassa, saimme maksaa 14 dollaria ESTA:sta (Electronic System for Travel Authorization). Ilman ESTAa matkaavalla ei ole asiaa USA:n maaperälle.
//Aldo
Uudehko vuokra-auto vai ostettu vanha rotisko
Auton ostamisen tai vuokraamisen kanssa painittiin jos jonkin monta kertaa. Loppujen lopuksi päädyimme vuokraamaan auton, koska kummallakaan meistä ei ole varsinaisesti mitään osaamista tai tietoa autojen suhteen, ja kunnollisen eli toimintavarman auton ostaminen olisi tullut liian kalliiksi. Vuokra-autoksi on varattu Dodge Charger (tai vastaava). Toivomme tietenkin saavamme allemme Chargerin, koska kyllähän sen pitää jenkkirauta olla - Turha siis yrittää tarjota mitään Nissania! Auton vuokravaraus lyötiin lukkoon tammikuun alussa, koska halusimme säästyä turhan kalliilta vuokrahinnoilta. Eli mitä aiemmin varaat, sitä edullisempi on vuokrahinta. Auto tulee maksamaan vajaat 300 dollaria per viikko + 1200 dollaria siitä, että ajamme auton San Franciscosta New Yorkiin ja jätämme sen sinne. Lisäksi otamme dollar.com:in tarjoaman parhaan autovakuutuksen, josta hintaa kertyy lisää vielä noin 1150 dollaria. Koko lysti siis reilulla 4000 dollarilla verot mukaan lukien. Halpaa kuin saippua verrattuna suomalaisiin autonvuokraushintoihin!
Odottavan aika on tooodella pitkä
"Insinööri, joka tekee suunnitteluvirheen, on linnassa." - Jouko Salo (Opettaja, Fysiikka, Metropolia AMK)
Joukon oppeja noudattaen matkaa on nyt suunniteltu ja odotettu kuin lasta jo yhdeksän kuukautta. Nyt homma alkaa olla läjässä suunnittelun osalta ja sitä meininkiä henkii myös tämä blogi. Näin lapsettomana ja miehenä voisin väittää, että tiedän miltä odottavasta äidistä tuntuu - TULE NYT JO SAATANA!
//Aldo
