Leaving Las Vegas

Elämä Highrollerina on kivaa ja kallista. Ei siinä, etteikö Vegas olisi kaunis ja iso kaupunki, jonka hornankattilaa lähestyvissä lämpötiloissa ei päivällä viihtyisi, mutta kyllä todellisuus palauttaa maan pinnalle. Niin komeasti muutamana aikaisempana päivänä A:sta alkanut aamu vaihtui nyt UMC:n (University Medical Center, paikallinen yliopistollinen) Adult Emergency -polille, jonne kiidettiin tyylikkäästi suoraan hotellihuoneen TV:n avulla suoritun check-outin jälkeen. Pelkästään stripin tuoman valovälkkeen, celebrity-elämän ja muun meisingin jälkitauteja ei nyt yritetty korjata, vaan ratkaisua etsittiin Antin pahenevaan käsi-ihottumaan. Elämä kaukana kotoa laittaa miehen epätoivoisiin tekoihin, mutta varsin rivakkaan sujuneen lääkärin vastaanoton jälkeen ongelman syyksi selvisi jonkinlainen ihotauti http://en.wikipedia.org/wiki/Dermatitis Kotona siis uudemman kerran lääkäriin...

Sattumalta sairaalan vieressä oli aikaisemminkin matkaamme helpottanut paikallinen Alepa+apteekki-kompleksi, eli CSV/Pharmacy, jossa oli muuten apteekin puolella drive-in-tiski!. Antti löi reseptit tiskiin ja kaino ääni tiskin takaa ilmoitti, että näitten ynnäilyyn nyt menee reilu vartti. Päätimme käyttää ajan hyödyksi ja sinkosimme saapuessamme tien toiselta puolelta spottaamaamme Omelet Houseen tukevaa aamiaista etsimään. Paikallisiin tapoihin nojaten suoritimme siirtymisen, no milläpä muullakaan kuin autolla. Todella maittavan ja riittävän aamiaisen (muista katsoa lafkan arvostelu ROADKILL-puolelta, kun sen sinne saamme) jälkeen palasimme hakemaan Antin lääkitystä. Vaivaset kolme eri pillerilaatua mitä ihmeellisimmillä annosteluohjeilla, ja kyseessä on edelleen kuitenkin vain altistuminen jollekin allergisoivalle aineelle - ehkä.

Oikeaa poistumistietä Vegasista etsiessä eteen sattui Las Vegas outlet -nimeä kantava vähän Jumboa isompi ulkoilmaostoskeskus. "Auto seis!" kuului ilmeisesti toista päivää samoissa vaatteissa liikkuneen Aldon epätoivoinen huuto...

Teknik sano Sampo ku Charge
täyttyi itsestään

Shoppailun jälkeen Sarge tankille ja nokka kohti Hoover damia. Reitiksi valikoitui todella upea, Las Vegas bay:n rantaviivaa mukaileva, Lakeshore road. Hoover dam löytyi aikanaan ja kuumotusta matkan varrella lisäsivät niin mahdollisuus joutua turvatarkastukseen kuin ihan yllättäen peritty $10 maksu jonkin luonnonpuiston (Lake Mead) sisäänpääsystä. Traveller top tip #2 on, että jotenkin ihmeessä Hoover dam saadaan elokuvissa, TV:ssä ja kuvissa näyttämään jotenkin suuremmalta kuin mitä se oikeasti onkaan. Ei nyt käsitetä väärin, härmäläisessä mittakaavassa kyhäelmä on valtava mutta ei se nyt niin käsittämätön överiveto ole! Ennen osumista sähköä tuottaviin turbiineihin vesi tippuu reilut 700 jalkaa, eli noin 200 metriä.. Turisteja varten padolla olisi mahdollista maksaa jos minkälaisesta tourneesta. Parhaimmillaan on mahdollista päästä näkemään ihan padon alapuolella olevaa voimalaitostakin. Tämä ei matkamiehiä juurikaan kiinnostanut, vaan puolituntia auringossa istunut, ei enää niin etäisesti saunaa sisätiloiltaan muistuttanut, auto käännettiin kohti South Highway 93:a, ja sieltä aikanaan kohti East Interstate 40:tä tavoitteena saavuttaa legendaarinen Grand Canyon vielä ennen auringonlaskua.

Las Vegas bay

Somewhere between Hoover dam and Grand Canyon...

Miten käy voimakaksikon? Ehtiikö Sampo ajaa lääkehuuruisen Aldon Grand Canyonille ennen auringonlaskua? Laskeeko aurinko? Paljonko kello on ja miten Williams liittyy tähän kaikkeen? - Tsekkaa blogi myös tänään maanantaina illalla!