Streets of Philadelphia

Washingtonista Philadelphiaan lähdettiin lähinnä vain siksi että se osui näppärästi reitille ja oli lähempänä jo ennen reissua lukkoon lyötyä sunnuntain megaspektaakkeliohjelmaamme, NASCARia. Vaihteeksi enemmän pohjoiseen osoittanut kompassineula oli kivaa vaihtelua matkanteolle. Olemme jo aiemmin huomanneet että valitsemamme kulkusuunta lännestä itään oli hyvä vaihtoehto, koska ajamisemme osuu useimmiten iltaan ja auringon laskun. Nyt aurinko laskee selkämme taa, eikä kuljettajan tarvitse siristellä silmiään ajaessa. Päivisin aurinko toki paistaa lähes kohtisuoraan ylhäältä, joten kulkusuunnalla ei silloin ole juurikaan väliä.

Skyline Philadelphia.

Philadelphiaan saavuimme kivasti iltapäivä neljän kieppeillä. Valoisaa aikaa oli siis tiedossa vielä ihan kivasti tämän kaupungin fiiliksen tutkailuun. Ensi tuntuma oli jälleen kerran houkutteleva. Todella harmi ettei tällä kertaa matkabudjetissa ollut enempää päiviä tälle..! Aldon märkä päiväuni Taylor Swiftkin joutui keikkoineen jäämään kakkoseksi matkamme tieltä... harmi, sillä autossa Taylor on ollut kanssamme kolmen levyn voimin lähes koko matkan ajan ja olen ehkä itsekin oppinut pitämään tästä naapurintyttömäisestä Britneyn, Alanis Morisetten ja Nelly Furtadon risteytyksestä. Kaivakaapa spotifynne esiin!

Streets of Philadelphia.

Ajelimme muutamat todella pitkät yksisuuntaiset ja suorat kadut ihan ytimessä ristiin rastiin ja puolivahingossa löysimme jopa National Treasure -elokuvasta molemmille tutuksi tulleen kirkon! 

Merkillinen piirre Philadelphian keskustan kadunkulmissa oli poliisien määrä. En osaa sanoa oliko menossa joku erityinen päivä/viikko tai jokin muu erityisyys kaupungissa, mutta ei se siltä vaikuttanut. Poliisit, 3/ kadun kulma, tuntuivat ottavan homman melko rennosti. Ei ihme kun ihmisilläkään tuntunut suunnatonta kiirettä minnekään olevan. Kaduilla ajaminen oli melko haastavaa koska kadut ovat ahtaita. Varsinkin kun ykisuuntaisten vasen reuna oli lähes poikkeuksetta aina parkkiruutua. Täällä vieraileville on siis luvassa taskuparkkeerauksen harjoittamista oikein olan takaa.

Ennakkoon Philadelphiaan oli tutustuttu jonkin verran ja kaksi kohdetta oli ennelta valittu tarkemman ihmettelyn kohteeksi. Navigaattori huutelikin jo tiukkoja ohjeitaan ja pian oltiin perillä keskustan tuntumassa parikerroksisen punaisen tiilirakennuksen luona jonka huipulla oli Amerikkalaisen mittapuun mukaan pieni kellotorni.

Indenpendence Hall oli ollut kovasti tapetilla reilut parisensataa vuotta sitten Herra George Washingtonin puheenjohtajoimassa kokouksessa jonka tuloksena heinäkuun neljäntenä 1776 Brittaniaan Kuningasperheelle lähti kirje ”pitäkee tunkkinne”. Kaksi vuotta myöhemmin samaisessa paikassa allekirjoitettiin USA:n perustuslaki.

Independence Hall.

Sisälle taloon pääsee ilmaiselle ohjatulle kierrokselle jossa muutamat salit talosta esitellään. Näissä tiloissa on maata aikanaan johdettu ennen hallinnon siirtämistä Washingtoniin hommaa varta vasten rakennettuun US. Capitoliin (ks. aiempi blogi). Meillä kävi jälleen kohtalaisen huono tuuri nähtävyyden suhteen, sillä rakennuksen katolla ollut kellotorni oli vuorattu saneerausta varten kuten Helsingin rautatieaseman kello aikanaan. Piru. Hyvä tuuri sen sijaan saapumisajan suhteen sattui kohdalle sikäli, että Independence Hall ja ohjatut kierrokset ovat avoinna yleisölle vain kaksi tuntia päivässä ja saapuessamme pulju oli ollut reilun puolituntia auki!

Koko matkamme urheilullisen osuuden multihuipentuma toimi seuraava kohteemme; Philadelphia Museum of art. Ei meitä museon tarjonta niinkään kiinnostanut vaan valtaisan rakennuksen edusta. Rocky-elokuvasta tuttu portaikko, jonka huipulle Sylvester Stallone elokuvassa juoksee varjonyrkkeilemään jonkun treenauskohtauksen lopuksi, ei muuten ole yhtään niin jyrkkä kuin ennakko-odotuksissamme olimme asiaa pohtineet. Johtopäätös, Stallone oli ihan rapakunnossa elokuvaa filmatessaan. Kolmisen viikkoa bursaa nielleenä meitä kyllä hengästytti ihan riittävästi hyppiminen ja nyrkkeileminen kuvia varten..

Eye of the tigerit silmissämme hoksasimme pian ettei meillä ollut mitään yöpaikkaa ja aurinkokin alkoi jo laskea. Päätimme valjastaa nykytekniikan avuksemme, joten läppäri kännykän läpi nettiin ja navigaattorista POI-poimintana hotelleja lähistöltä tai huomisen ajoreitin varrelta. Yhdistelmä toimi kiitettävästi, sillä saimme pikaisesti varattua huoneen parinkymmenen mailin päästä Lansdalen Holiday Innistä kohtuullisen edullisesti. Sattuipa vielä että tämänkin hotellin arvostelussa killui neljä tähteä. Hämmästys perille päästyä oli kuitenkin valtaisa kun jälleen intialainen kaveri oli tiskillä ottamassa meitä vastaan. Ei hitto, oltiinko taas Atlantan paskahotellissa ajattelin kun kaveri alkoi sönköttää ettei huonetta saati varausta tahtonut koneelta löytyä. Lopulta huone löytyi, mutta vain yhdellä sängyllä. Virkailija kysyi haittaisiko tämä ja sanoin että ei varsinaisesti mutta oletko nyt aivan varma? Hetkisen koneen naksuttelun jälkeen mies tarjosi meille inva-huonetta neljännestä kerroksesta. Noh, mikäpäs siinä hinta pysyi samana ja tilaa olisi nyt enemmän kuin riittävästi.

Tullessamme hotellille olimme hoksanneet lähellä houkuttelevan näköisen ravintola Bones Grillin. Päivän toheloinnesta nälkiintyneenä päätimme pikaisen siistiytymisen jälkeen suunnistaa maan tavoille poikkeuksellisesti jalan parin korttelin päässä sijaitsevaan ravintolaan. Hassua on se, että onhan täällä rakennettu jalankulkutiet joka paikkaan ja ne ovat hyvä kuntoisiakin. Risteyksistä ei vain tahdo päästä niille.. ..ja sitten kun nurmikon poikki sinne hyökkäät on yhtä hankalaa päästä pois.. Itse Bones Grill oli kiva mutta hiljaisen oloinen paikka. Sisustuksessa kohtasivat Broke Back Mountain, keskustan Amarillo ja Hotelli Vantaa Hertas – eli kohtuullisen kauhean näköistä oli. Ruoka sen sijaan erinomaista, Antti veti makoisan vaalealla ruisleivällä olevan savukalkkuna hapankaalimössön. Kylkiäisenä harvemmin täällä nähtyä vihreää tankoparsaa. Itse söin mitä mainioimman lautasellisen pulled pork -lihaa, joka on siis possun kylkeä 12 tuntia savustamalla kypsytettyä luusta irti revittyä lihaa paikallisella BBQ-kastikkeella. Lisäksi tarjolla oli bataattiranskiksia ja papumössöä. Ei voi kuin suositella!

My man George Independence Hallin edustalla.