Sam 'n' Aldo On The Road

Ululululu! Maanantai alkoi omalta osaltani kovin krapulaisissa merkeissä, eikä siihen tarjonnut apua läheinen Mel's diner, joka oli täysin ylihinnoiteltu turistipaikka nihkeine ruokineen! Aamiaisen jälkeinen puhelinliittymän hankitareissu venyi T-Mobilen asiakaspalvelijan ollessa jokseenkin hidas myydessään meille datayhteydellä varustettua pakettia. Homopetterin sekoilun jälkeen juoksimme hotellille tekemään check-outin. Kellokin oli jo vaikka mitä, mutta onnistuimme saamaan nopeasti taksin, ja ehdimme juuri ajoissa lentokentälle hakemaan autoamme. Kuten monille lukijoille on jo tullut selväksi, oli autoksi toivottu Dodge Chargeria ja lopulta saimme toivomamme menopelin!!! Auton "saaminen" oli kuin lapsuuden joulu. Lapsena ei vain makseta reilua 3100 euroa omasta lahjasta... Mutta voi sitä riemun määrää! CRÄÄ! Auto ulos hallista ja Sargen nokka kohti Golden Gate Bridgea, joka oli vielä näkemättä lähempää.

Dodge "Sarge" Charger ja Aldo San Franciscossa

Teh Golden Gate Bridge niin kuin ette sitä tietäsi

Lähdimme lomalle molemmat melko tyhjien matkalaukkujen kanssa ja puhtaat vaatteet loppuivat jo parissa päivässä. Tästä syystä suuntasimme vielä nopeasti San Franciscon Macy's:ille ja tehoshoppasimme vajaassa tunnissa molemmat muovikassilliset vaatteita - hyvää peruskamaa todella halvalla! San Franciscon Macy's on vaarallinen paikka, sillä läheiseltä parkkipaikalta poistuessamme näimme muutaman metrin etäisyydeltä vauhdikkaan pidätyksen. Siinä lähti kaveri aika nopeasti maahan poliisin toimesta. AMERICA FUCK YEAH!

Macy's San Francisco ja täysin pidätykseen liittymätön aasialaistaustainen mies

San Franciscosta on matkaa aika reilusti Los Angelesiin, ja kuten normaalia, ei kaikki mennyt taaskaan kuin Strömsössä. Aikataulutus petti oikein huolella. Siitä huolimatta lähdimme ajamaan suunnitelman mukaan Highway 1:tä eli kaunista rantatietä, joka sivuaa siis Tyyntä valtamerta, ja joka on huomattavasti hitaampi kuin esimerkiksi luotisuora Interstate 5. Makeiden rantamaisemien jälkeen vaihdoimme auringon laskeuduttua Freeway 101:lle ja sekoilimme yön pimeydessä sivuteillä muun muassa etsien Neverland Ranchia sitä kuitenkaan löytämättä. Ehkä olemme liian aikuisia löytääksemme kuuluisan never never landin... Monen väsyneen kuskin vaihdon jälkeen saavuimme vihdoin Los Angelesiin motellille noin kello 04:00. Mielettömän ja pitkän ensimmäisen ajopäivän jälkeen sammuimme molemmat melko nopeasti Sargen suomien kestohymyjen saattelemina omiin Queen-size sänkyihimme.

Highway 1 ja saderintama

...

Aijaijai, että nyt huutaa jalat leipää! Tänään on kävelty ihan helvetisti! Herättiin molemmat aamulla ennen seitsemää, käytiin hotellin nihkeällä aamupalalla ja poistuttiin 15 celsiusasteen ja tihkusateen peittämille kaduille - Sami ilman pitkähihaista paitaa, sillä kyseinen Suomipoika oli lähtenyt maailmalle pelkissä t-paidoissa ajatellen, "Sehän on Amerikka, what could go wrong?".

Aamupala pudotti kyllä kohtuullisen pommin. Murot, hedelmät ja jogurtit oli korvattu milläpä muullakaan kuin isoilla viipaleilla vaaleaa paahtoleipää sekä maapähkinävoilla ja hillolla. NAM! Ei siinä mitään järkeä noin niin kuin ravintoympyrän kantilta ollut, mutta toteuttaa meidän Amerikan unelmaa ihan kuusnolla.

Lost in China town?

Maittavan aamiaisen jälkeen suuntasimme Union Squarelle. Samalla tuli huomattua Ciscon alueelliset erot, sillä muutaman mailin matkalla fiilis muuttui aivan täysin ja usko paremmasta huomisesta hävisi. Jengi tuntui vihamieliseltä, pelottavalta ja hetkittäin luultiin, tähän päättyy voimakaksikon matka. Ei muuta kuin parin korttelin verran tassua toisen eteen hieman rivakammin ja taas muuttui fiilis ympäröivästä maailmasta. Union Squarelta matka jatkui kohti China townia jossa ihmettelimme, kuinka yhden korttelin matkalla kaikki muut länkkärinaamaiset muuttuivat sunnuntaiostoksia tekeviksi kiinalaisiksi! China townista kävelimme sataman suuntaan, jota ennen piipahdimme aamuolusille - olihan tätä jo odotettu pari tuntia. Bud Light putosi erittäin helposti! Luultavasti kevyempi Bud toimii hienosti rasvaisen ruuan kanssa... Päästyämme sataman holleille olikin jo lounaan aika. Tämän päivän roskaruokasetin aloitti In-n-out:in Double double -ateria, joka osoittautui jopa melko hyväksi. Aurinkokin päätti näyttäytyä lopulta, jonka seuraksena varomattomat matkaajat onnistuivat polttamaan nahkansa keskipäivän auringossa satamakadulla merituulen viileästi hyväillen vaaleaa hipiää hellästi takaapäin puskien.

Rojaltit Roviolle Jeffeson Streetiltä?

Bursat, ranet ja ekat oikeat American Coca Colat 333 Jefferson Streetillä

Aamuoluet Columbus Avenuella

San Franciscon satama-alue on vaikuttava. Samalla se on myös mieletön turistirysä. Hyi hitto. Pier 39 oli pakko käydä scouttaamassa hyvän yleisövihjeen perusteella. Kiitosta vuan, merileijoniakin nähtiin - neljä kappaletta! Kiva paikka siis, jos haluaa kattella mestoja kuten Golden Gate bridge ja Alcatraz. =)

Pier 39 - Golden Gate, San Francisco

Vaikka hipit on perseestä, täytyihän meidän silti lähteä katsomaan miltä Haight Ashbury näyttää. Bussi alle ja silmät auki. Haight street on suhteellisen mukavaa aluetta, ja sieltä löytyi myös suhteettoman loistava pannupizzapaikka Big Slice Pizza, joka pesee Pizza Hutin "pizzat" mennen tullen!

Naamat ja kädet punaisina suuntasimme Market streetille Westfieldin mall:ille. Mukaan tarttui päivän hölmöilystä viisastuneina muun muassa aurinkorasvaa ja älyttömän kokoinen Banana Boat Moisturizing Aloe Aftersun Lotion -pullo. Käyttövinkkejä otetaan vastaaan, otetaan vastaan... Kauppakeskuksesta löytyneet T-mobile:n ja AT&T:n myyntipisteet eivät kumpikaan suostuneet myymään meille rajattomalla datalla varustettua kännykkäliittymää, joten olemme hotellien interwebzien varasssa. Huomenna täytyy jatkaa tämän ilmeisesti olemassa olemattoman tuotteen metsästystä. Samalla pettymysten täytteisellä reissulla tarkastettiin myös Bloomingdales ja tehtiin joitain eritarpeellisia hankintoja aurinkolaseista juoksulenkkareihin...